Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

                                                                                                                                                                                                                       

 

 

                 Leporanta, Längelmäen viehättävä kulttuurikohde

 

Leporannan Taidekeskus LängelKahvitupa ja SaalistajaKahvitupa ja Saalistajamäen Vinkiällä on ensimmäisiä vain kesäisin toimivia taidenäyttelypaikkoja Suomessa. Se on levittänyt herkän järvimaisemansa, laajat nurmikenttänsä ja ansiokkaat taideteoksensa kävijöiden ihailtaviksi jo 45 kesänä.

 

Leporannan omistaa ja sen puolentoista hehtaarin nurmikoista huolehtii Vilho Juusela, joka vuosikymmenten ajan pystytti myös näyttelyt.

Aluksi Vilho hankki Leporannan tilan huutokaupasta 1962 lisämaikseen, maanviljelijä kun oli ja oma tila oli vastapäätä tien toisella puolella. Sitten 70-luvulle tultaessa hän huomasi, että tuparakennuksessa olisi oivallinen paikka pitää taidetta esillä kesäaikaan ja ensimmäinen taiteilija olikin hänen vaimonsa Salli, joka maalasi kauniita maisematauluja. Vähitellen taiteilijamäärät kasvoivat.

Pian tilaa tarvittiin lisää ja Leporannan riihi muutettiin näyttelytilaksi. Myös tuparakennusta laajennettiin. Vuonna 1973 salamaniskusta syttynyt tulipalo poltti Leporannan aittarakennuksen, minkä jälkeen Vilho toi traktorin peräkärryllä Leporantaan vanhan pirtin Talviaisista. Hän oli saanut rakennuksesta tiedon metsäteknikko Tuure Heinäjärveltä, joka oli sanonut: ”Mene pelastamaan Kukkojärven pirtti” Niinpä Vilho kokosi Matti Lindströmin kanssa1700 -luvun lopulta olevan pirtin Leporantaan, jossa se on siitä saakka toiminut näyttelytilana. Leporannan kolmen rakennuksen seinillä sekä ulkona on ollut satojen taiteilijoiden teoksia näinä vuosikymmeninä.

 

Vilho aloitti oman taiteilijaharrastuksensa veistoksista, jotka lähes kaikki on pystytetty Leporannan alueelle. Ensimmäisenä syntyi hevosenkengistä tehty Isäntä ja hevoset (v. 1977), jonka hevosenkengät Vilho haki Hartikaiselta Syväniemen pajalta Pitkäjärven rannalta. Sitten tulivat Saalistaja, Dino ym. Kesäksi 2016 hän valmisti sinne Viittä vaille  -nimisen veistoksen ja jälleen ensi kesäksi on tulossa uusi

taideteos. Vilho on harrastanut kivien hiontaa 30 vuotta ja hopeatöitä 20 vuotta, joten kivi- ja hopeakoruja on näyttelyissä viime vuosikymmeninä aina ollut mukana.

Viime keväänä Vilho hoksasi Mörrimöykyn metsän, jonne hän vei penkin vierailijoita varten.

 

Viime vuosina Leporanta on ollut useimmiten vuokralla. Kuvataiteilija Jaana Pärssinen on kahtena edelliskesänä loihtinut paikalle upean näyttelyn. Näin tapahtuu myös kesällä 2017! Vietämme Suomen itsenäisyyden juhlavuotta ja Leporannassa maisema on kohdallaan tähän tapahtumaan teemalla: Sata vuotta idylliä. Punaisena lankana on rauha ja vapaus, jotka ovat kuuluneet elämäämme. Ne ovat arvoja, joita ei aina arjessa tule miettineeksi. Idylli suomalaisen sielunmaisemassa on tupa järven rannalla tai metsän läheisyydessä. Monipuolista näyttelyä,  jokaiselle jotakin,  kannattaa tulla katsomaan sekä nauttimaan miljöön rauhasta ja kauneudesta.

 

Kesän 2017 taiteilijat

ArtMarika, veistos

Maarit Björkman-Väliahdet, maalaus  

Eila Ekman-Björkman, maalaus

Anna Hals, maalaus

Anneli Hassinen, installaatio

Anniina Hassinen, valokuva

Marja Helo-Auer, maalaus

Heikki Jokinen, akvarelli

Vilho Juusela, koru, veistos

Vappu Kiili, vestos

Kirsti Kivimäki, kortit

Maarit Kontiainen, grafiikka

Arja Kunttu, maalaus

Juha Käkelä, moottorisahaveistos

Anne Leppänen, sarjakuva

Marja-Liisa Luostarinen, keramiikka

Suvi Malek, maalaus

Jouni Nikula, puutyö, metallityö

Anu Pellinen, tekstiili, kortit

Jaana Pärssinen, maalaus

Hanna Rannanjärvi, pyrotekniikka

Tiina Routamaa, maalaus

Eppu Ruoranen, maalaus

Sirpa Salminen, entisöinti

Saviseppo, keramiikka

Sinisiipi, lasi

Tuija Virta, maalaus

Nina Wallenstjerna, veistos